Teillä ja turuilla –projektin aiheena oli Suomen keskiajan historia. Projektin tavoitteena oli tutustua siihen, miten elämä keskiajalla muuttui, miten tiet ja kaupungit kehittyivät, miten tieto kulki ja miten Suomi liitettiin Ruotsin yhteyteen. Projekti keskittyi lähinnä historiaan, mutta siihen integroitiin myös äidinkieltä ja kuvaamataitoa. Projekti toteutettiin tutkivan oppimisen periaatteita noudattaen. Teillä ja turuilla –projekti toteutettiin osana Helsingin kaupungin opetustoimen verkkokoulu-pilottiprojektia Mauri&co-nimisess;ä verkostopohjaisessa opiskeluympäristössä ( http://mauri.edu.hel.fi ). Opiskeluympäristön ominaisuudet ja työkalut olivat samat kuin Kivet ja kalliot –projektissa.
Toinen opettajista loi Teillä ja turuilla –projektille Mauriin oman portaalin, johon hän teki aloitussivun, ilmoitustaulun, tiedotesivun ja keskustelufoorumin. Koko projekti lähti liikkeelle yhteisestä luokkaretkestä, joka suuntautui Turkuun. Ennen retkeä opettajat antoivat jokaiselle oppilaalle tehtäväksi tehdä muistiinpanoja retken kohteista. Noin kuukausi retken jälkeen aktiivisempi luokka aloitti projektin katsomalla Kuninkaantie- ja Hämeen Härkätie –videot. Videoiden pohjalta luokka lähti keskustelemaan aiheesta ja esittämään mielenkiintoisia kysymyksiä. Kysymykset kirjattiin ylös ja kukin oppilas sai tehtäväkseen lähteä tutkimaan jotakin kysymyksistä. Oppilaiden opiskeluprosessi eteni tutkivan oppimisen syklinä. Aluksi oppilaiden tuli antaa kysymykseen keskustelufoorumilla intuitiivinen vastaus ja vasta sen jälkeen he saivat lähteä etsimään uutta tietoa. Löydettyään kysymykseen lisää tietoa, oppilaat kirjoittivat keskustelufoorumille uuden tai täydentävän vastauksen omin sanoin. Kaikki oppilaat kommentoivat toistensa vastauksia tai esittivät täsmentäviä kysymyksiä. Ensimmäistä tiedonhaku- ja vastausprosessia seurasi toinen jne. niin kauan, kunnes kysymykseen löytyi kaikkia tyydyttävä vastaus. Keskustelujen aiheet oli keskustelufoorumilla jaettu eri palstoihin, joita olivat mm. ”keskustelua projektin etusivun herättämistä ajatuksista”, ”keskustelua keskiajan koululaitoksesta”, ”keskustelua Suomen ensimmäisistä teistä”, ”Turun retken ryhmätyöt”, ”Asioita, jotka liittivät meidät länteen”. Kun keskustelu jostakin aiheesta lopetettiin keskustelufoorumilla, yksi tai muutama oppilas sai tehtäväkseen koota keskustelusta syntyneet ajatukset ja löytyneet tiedot ja tehdä siitä yhteenvedon projektin aloitussivulle. Yhteenvedot tehtiin kaikista keskusteluista. Vaikka yhteenvedon kokosi kulloinkin muutama oppilas, koko luokka kommentoi yhdessä koontia ja muokkasi tekstiä eteenpäin.

Oppilaat saattoivat projektin aikana työskennellä välillä yksin ja välillä pienissä ryhmissä. Ryhmissä oppilaat jakaantuivat hakemaan tietoa eri lähteistä, jonka jälkeen he keskustelivat löydöistään ja kokosivat tekstin, jonka he laittoivat keskustelufoorumille. Keskusteluja käytiin myös kaikkien oppilaiden kesken luokassa (esim. koonti-vaiheessa). Vuorovaikutusta tapahtui siis projektin aikana sekä asynkronisesti verkossa että synkronisesti suoraan oppilaiden kesken ja opettajan ja oppilaiden välillä.

Opettaja ohjasi oppilaiden opiskelua lähinnä suullisesti oppituntien aikana sekä jonkin verran projektisivujen ilmoitustaulun kautta. Opettaja ei halunnut osallistua verkkokeskusteluun, koska ajatteli sen tyrehdyttävän oppilaiden välisen keskustelun. Projektissa mukana ollut toinen luokka osallistui keskustelufoorumilla aktiivisemman luokan keskusteluun ja perusti sinne myös omia keskustelupalstoja. Luokat tekivät yhdessä artikkelit retkikohteista pienryhmissä, jotka työstivät artikkelia sekä verkossa että luokassa. Teillä ja turuilla –projektia jatketaan edelleenkin. Lukuvuonna 2000-2001 eräs viides luokka perusti projektiin oman keskustelufoorumin ja jatkoi Teillä ja turuilla –projektia. Projektia voivat edelleen jatkaa seuraavien 5. luokkien oppilaat.

Teillä ja turuilla –projektia edeltäneessä Kivet ja kalliot -projektissa luokan yhteisöllisyys merkitsi lähinnä yhteistoiminnallista kommentointia ja keskustelua sekä työnjakoa. Teillä ja turuilla –projektissa kommentoinnista edettiin kohti tiedonrakentelua ja ongelmalähtöistä oppimista. Oppilaat pikkuhiljaa ymmärsivät, ettei kaikkien tarvitse tietää kaikkea ja että tietoa on mielekästä jakaa. Kun joku oppilas oli löytänyt tietoa ja tuonut sen keskustelufoorumille, muut tekivät hänelle tarkentavia kysymyksiä tai esittivät muuta asiaan liittyvää tietoa. Projektin aikana osa oppilaista sisäistivät tutkivan oppimisen prosessin osaksi opiskelutaitojaan.

<  |  >